maanantai 1. helmikuuta 2016

Viiden vuoden matka

Tämä ajatusoksentamoni tulee lauantaina kypsään viiden vuoden ikään. Blogi alkoi tilanteessa, jossa aloin nähdä jo jotain valoja elämässä ja aidosti pystyin sanomaan, että rakastan lasta. Samaan aikaan noin viiden kuukauden iässä lapsi lähti valloittamaan maailmaa. Ensimmäiset kuukaudet lapsi ei nukkunut sen paremmin öisin kuin päivisin eikä ollut tyytyväinen missään. Neljän kuukauden iässä lapsi oppi hilaamaan itsensä puoli-istuvaan asentoon ja tajusi miten ryömitään. Samalla kulmakunnan kamalin kitisijästä kouriutui maailmankansalainen, joka rakasti tutkia maailmaa.

Lapsen vieminen värikylpyyn oli paras ratkaisu ikinä. Muistan varmaan ikuisesti sen miten laskin lapsen lattialle ja se lähti liikkelle. Välillä piti varmistaa olan yli että äiti on paikalla ja sitten jatkettiin matkaa. Samalla minä vain istuin ja yritin mahdollisimman vähän häiritä lapsen tekemistä.

Viisi vuotta myöhemmin jätin lapsen uimahallin lastenaltaaseen uimaopen ja yhdeksän muun lapsen kanssa ja sukelsin itse uimaan. Puolen kilometrin pyrähdyksen jälkeen siirryin terapia-altaan reunan taakse vakoilemaan uimakoululaista, joka harjoitteli pontevasti renkaan läpi sukeltamista. Moni asia viidessä vuodessa on muuttunu, mutta näemmä äidin tehtävä on edelleen sama. Istua syrjässä seuraamassa ja pyrkiä häiritsemään mahdollisimman vähän lapsen tekemistä.

Viidessä vuodessa on lapsen kasvun lisäksi muuttunut myös blogi. Ei tämä kai koskaan ole puhtaasti vauvablogi ollut, ei edes pelkkä lapsiperheblogi ja nyt yhä selvemmin tuntuu, että lapsen aika on siirtyä blogissa yhä pienempään rooliin tai no ehkä pikemminkin toimijan rooliin sen asemasta, että lapsi olisi objekti jota blogissa tarkastellaan. Vauvavuoden univelat on vihdoin kuitattu ja taaperovuosien henkinen syömävelkakin alkaa olla maksettu. Nyt jaksaa keskittyä taas uudella innolla kirjoihin, elokuviin ja jos villiksi heittäydytään niin ehkä jopa löytää uutta musiikkia. Tosin jälkimmäistä saadaan vielä odottaa, koska tällä hetkellä Spotifyssa soi luupilla The Beatles.

 

2 kommenttia:

  1. Oi, mun päässä on samat ajatukset! Perustin vuodenvaihteessa näille ei-lapsi-asioille uuden blogin. Elämä muuttuu: voi ei!/thankgod

    VastaaPoista
  2. Viisi vuotta on kyllä jo varsin kunnioitettava ikä - blogille varsinkin, mutta kyllä lapsellekin. :)

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!