Islantilainen voittaa aina

Jos minulta kysyttäisiin mitä haluaisin tehdä isona niin haluaisin olla Satu Rämö. Tai no, en nyt varsinaisesti hingu Saduksi Sadun paikalle, mutta haluaisin löytää Sadun uskalluksen ja luottamuksen siihen, että elämä kantaa ja että leipä voi olla pieninä paloina ympäri maailmaa. Olen lukenut Salamatkustaja-blogia kutakuinkin sen alkumetreiltä ja tällä hetkellä se on yksi harvoja blogeja, joita seuraan säännöllisesti.

Nyt kun tämän girl crushini kanssa olen tullut kaapista ulos ei voi kuin ihmetellä, että miten ihmeessä luon Sadun kirjan, Islantilainen voittaa aina, vasta tässä vaiheessa. Lainasin kirjan ekirjana kirjastosta ja ilmeisesti joku bitti meni poikittain ja lainani varaus jäi jumittamaan. Otin sitten lukemattomuuden takaisin tunteella ja onnistuin kolmen päivän aikana huomaamattani lainaamaan kirjan kuutena kappaleena. Luettua kuitenkin tuli vain yksi ekirja ja Sadun blogista tuttu tyyli toimi kirjassa paremmin kuin hyvin ja tällaisessa vähän nuutuneessa fiiliksessä kirja oli kaikin tavoin energisoiva.

Kirjan paras ominaisuus oli se, että se oli täydellistä luettavaa juuri ennen nukkumaanmenoa. Jostain syystä nukuin kirjaa lukiessani äärettömän hyviä yöunia. Kirjan tarinat taisivat onnistua kääntämään pääni vastaanottimet pois päältä ja sain kunnolla rentouduttua. Jos kirjasta jotain huonoa pitää keksiä niin veikkaan kirjan tulevan pidemmän päälle kalliilta. Islanti on aina ollut haaveiden matkakohteeni, mutta kirjan lukeminen teki toiveesta taas hieman realistisemman.

Toinen ihastuksenkohteeni tällä hetkellä on tuo Letton lukuhärpättimeni. Se on kevyt ja akku tuntuu kestävän ikuisesti. Lukulaitteen taustavalo on näppärä, koska mies menee meillä aikaisemmin nukkumaan ja nyt voin rauhassa lukea kirjaa sängyssä vaikka toinen nukkuu, koska lukulaitteen kajo ei ole niin suuri, että miehellä unet häiriintyisivät. Kirjaston kirjojen lataaminen lukulaitteelle on simppeliä ja laite on muutenkin käyttäjäystävällinen. Että kyllä kelpaa. Hyvän joululahjan ostin itselleni.