Akvaario ikkunaan

Lapsen vesirokko on nyt siinä vaiheessa, että taudin selkä on taittunut ja Atarax vienyt mennessään kaikki kutinat. Ihmisten ilmoille ei kuitenkaan vielä ole asiaa ja kyläluudan luonteen äidiltään perinyt jälkeläinen alkaa olla helisemässä. Eilinen päivä pelattiin Kimbleä ja tänään tartuttiin myös saksiin, hilepurkkeihin ja kontaktimuoviin ja askarreltiin.
Idean hauskaan lapsiystävälliseen ikkunataiteeseen bongasin Hupsutteluja-blogin Katariinan Instagramkuvista. Materiaaliksi tarvitaan kontaktimuovia ja me käytimme itse koristeluihin silkkipaperia ja hileitä. Googlen kuvahausta bongasin myös paljetteja näistä töistä, mutta koska minulla ei ollut harmainta haisuakaan mihin olin onnistunut kätkemään tanssivuosieni esiintymisasuista irrotetut paljetit me tyydyttiin hileisiin.

Tekniikkahan tähän on yksinkertainen. Ensin silputaan silkkipaperia pieneksi ja sitten asetaan kontaktimuovi taustapaperi poistettuna lattialle liimapinta ylöspäin ja katsotaan mitä tuleman pitää.

Ensin laitettiin paperit ja sitten tartuttiin hileisiin.

Sitten kun jälkeläinen totesi, että hyvältä näyttää päädyttiin tekemään työn vaiken osuus eli toisen kontaktimuovin liimaaminen työn päälle. Tässä kohtaa olisin arvostanut toisen aikuisen käsiä, koska meidän kontaktimuovimme oli todella hanakasta palaamassa rullalle. 3,5-vuotiaasta oli tässä kohtaa jo kuitenkin erittäin paljon apua ja saimme lopulta uuden levyn työn päälle niin ettei heittoa tullut kuin pari senttiä (jälkeäinen ennakoi vähän turhan aikaisin laskemisen kanssa).
Kun kontaktimuovi oli silitelty hyvin paikoilleen otettin käteen tussit. Olimme päättäneet jo eilen että tänään tehdään merieläimiä joten aloimme piirtää muoviin permanettitusseilla erilaisia kalamuotoja, jotka leikkelin irti. Valmiit kuviot teipattiin koristamaan pojan huoneen isompaa ikkunaa.

Tylsästi tänään aurinko ei ole vahingossakaan pilkahtanut pilvien takaa, joten emme päässeet näkemään miten hileet toimivat auringon valossa. Nythän ne näyttävät kuvassa lähinnä roskilta, mutta haluaisin uskoa, että auringossa kimmeltäessä meillä olisi ikkunassa trooppinen merenalainen maailma. Kimaltelua tosin voisi edesauttaa se, että joku pesisi nuo ikkunat...
Työ oli hauska ja mietin jo, että tällä samalla tekniikalla voisimme tehdä äitienpäivänä taulut isoäideille yhdistäen tekniikkaan mukaan vielä kartonkikehykset. Muovikerrosten välissä olevat hileet toivat myös mieleen 80-luvun ja muoviset rantakassit. Itsellänikin oli joku, jossa muovikerrosten välissä lilli sinistä nestettä ja hileitä. Yllättäen tuosta ei jäänyt seuraalle sukupolvelle enää ihailtavaa, mutta iltapäiväksi hupia on riittänyt toisesta kasarijäänteestä. Miehen vanhoista Transformerseista.