Ystäväni jakoi FB:ssä Hesarin jutun sikhitaustaisesta bussikuskista joka on nostanut esiin kysymyksen siitä miksi työnantaja ei salli hänen käyttää turbaania työajalla. Toinen kaveri kommentoi juttua toteamalla, että asiahan on yksiselitteinen. Työnantaja sanelee pelisäännöt ja niillä pelataan. Siitä olikin hyvä alkaa pohtia, että miksi pitää pelata? Koska itse päähine ei vaikuta mitenkään työn suorittamiseen ei voida sanoa, että siksi ei ja toisaalta jos muut uskonnolliset symbolit sallitaan niin miksi ei turbaania. Oikeastihan minä en ole kovinkaan anarkistinen ihminen. Nautin säännöistä, mutta se sisäinen anarkistini nostaa kuitenkin päätään joka kerta kun kuulen jostain täysin mielivaltaisesta päätöksestä. Varsinkin täysin mielivaltaisesta päätöksestä, jossa vahvempi sortaa heikompaa. Ylipäätään meidän pitäisi kyseenalaistaa enemmän asioita. Töissä toki on riskinä, että saat ikävän ihmisen maineen, mutta kommunikaatiotaan koulimalla tuokin ongelma voi ratketa. Tai jos ei töissä ilkeä kyseenalaistaa niin sen kyseenalaistuksen voi aloittaa ihan omassa arjessaan. Miksi asioita pitää tehdä vain siksi, että niin on aina tehty. Se, että me elämme näennäisesti kivassa yhteiskunnassa ei se tarkoita sitä, että meillä jatkossakin on kivaa jos vaan jatketaan passiivisena möllöttämistä. Maailma muuttuu ja me siinä sivussa. Ja meillä on ne eväät siihen muutokseen kunhan vaan joskus pysähdytään miettimään sitä, miksi asioita tehdään ja voitaisiinko ne tehdä jollain muullakin tavalla.
Kuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!